Ensimmäinen kuva.

 

 

Havaitsin poikasen pussissa vasta jokusen pvä sitten. Nyt se on jo niin iso, että ruokailee pesäkolossa jo pussin ulkopuolella. Karvapeite on vielä hyvin ohut ja hänen korvansa ovat vielä oikeat lupat. Kun Tuhmikki lähtee itse ruokailemaan, menee poikanen takaisin emon pussiin. Häntä saattaa vain pilkottaa ja emon maha roikkuu, mutta hyvin on näyttänyt ainakin vielä näin kulkevan. :)

Poikasia tulossa!

Alenpana Tuhmikki

Sokeriorava naaras Tuhmikin pussissa on tällä hetkellä havaittavissa ainakin yksi poikanen! Pienokainen on nyt noin 20 päivää vanha ja oletettavasti vietää aikaansa vielä emonsa masussa noi 40 päivän ajan, tämän jälkeen hän opettelee elämää emonsa avustuksella 8-10 viikkoa, jonka jälkeen hänet voi luovuttaa uuteen kotiin!

Kiinnostuneet voivat ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse; finmmp@gmail.com jonne voit kertoa itsestäsi ja orava kokemuksestasi. Jos poikasia syntyy ainoastaan yksi, niin en voi luovuttaa sitä kotiin jossa ei ole ennestään sokruja! Asun pääkaupunki seudulla ja minuun ja oraviini voi tietenkin tulla tutustumaan :)

Vapaat kasvatit

Tuhmikki Verhotangossa 2,5m korkeudessa

Tässä taas kuvia kurreista, elämässä vapaata yöelämäänsä. :)

Sipsi kerjää taas ruileipää

Lumikki poseeraa

Sipsi nauttii hieman muroja ja Dobermann uros vahtii, ettei sotketa ;)

Nämä kaksi kuvaa otettu pilkko pimeässä, salama siis vääristää turkin väriä :)

Kuvia villi viikareista ja uudistetusta häkistä

ja vielä muutama otos häkin ulkopuolelta;

Omituisten otusten yö.. (ja valtaama keittiö)

Onnituneesti samassa häkissä.

Onnellinen oravaperhe, ylhäältä vas. reunasta: Lumikki, Tuhmikki ja naksu, alhaalla Sipsi.

Täytyy myöntää, että jännitys momentti oli suuri, kun päästin Sipsin näiden neitokaisten kanssa samaan häkkiin. Pelkäsin että tuleekohan tästä kovakin "verilöyly", sillä herra oli verkko häkin läpi yrittänyt näykkiä neitejä ja muutenkin oli kovalla puolustus kannalla. Ajoin Lumikin ja Tuhkimon häkin pohjalle syömään ja päästin Sipsin yläovesta sisään. Pidin itse käsillä "muuria" häkin keskellä. Yllätyksekseni Sipsi kuitenkin käytti nenäänsä ja alkoi haistelemaan innoissaan häkkiä. Ehkä siellä pääkopassa sitten joku näistä tyttöjen tuoksuista naksahti ja se lähti täysin erilaisella asenteella tutustumaan. Rauhassa se lähestyi ja tytöt eivät olleet huomaavinaankaan tätä komeaa poikaa. Siinä sitten kaikki haistelivat toisiaan innokkaasti ja alkoivat syömään hedelmiä samalta kipolta. Tämän jälkeen päästinkin sitten Naksun myös häkkiin ja hänkin sopeutui tilanteeseen yhtä hyvin. Aamu varhaisella kaikki kömpivätkin samaan pönttöön nukkumaan :)

Viikko on kulunut tästä ja olen jo hieman huomannut "parin muodostusta". Sipsi ja Lumikki hengailevat selvästi lähekkäin. Tuhmikki ja Naksu alkavat myös selvästi olemaan sydänkäpysiä. Aika hauskaa, sillä oravien luonteetkin osuvat ihan yks' yhteen. Ehkä ensi kesänä on odotettavissa jo poikasia? Vaikea sanoa, mutta itse toivon parasta. :) 

Naksu.

Spsi.

Lumikki ja Tuhmikki.

Sokerioravan varoitus äänet

 

Tänä aamuna sain vihdoin nauhoitettua pienen pätkän kiukkuisesta sokerioravasta. Moni ihminen pelästyy, kun kuulee ensimmäisen kerran tämän pientä palosireeniä muistuttavan sähinän. Epävarma sokru voi myös purra, mutta koulutuksen kannalta parasta on pitää käsi aivan paikallaan. Mikäli vedät käden vaistomaisesti pois, sokru saattaa pelästyä sitä entisestään ja näin ollen se ei myöskään pääse haistelemaan sitä. On myös tärkeää, ettei eläin opi pääsemään ihmisistä eroon huonolla käytöksellään.
Tällaisesta sokrusta ei tulisi koskaan käsi kesyä lemmikkiä ja se vaikeuttaisi huomattavasti eläimen hoitoa.